Jälkipuintia

Nyt se sitten on jo käsillä - sosiaalisen median kurssin virallinen lopetus. Mutta vastahan tässä pääsi vauhtiin! Tuntuu liian aikaiselta lähteä tekemään itsearviointia ja jälkipohdintaa, mutta koetetaan silti.

Punaisen langan metsästystä ja kadonneen ajan pyörteitä

Kurssin työskentelytapa oli hämmentävän yksinkertainen ja monimutkainen samaan aikaan. Pääosin tarkoitus oli tutustua erilaisiin sosiaalisiin medioihin ja kirjoittaa niistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä blogiin pari kertaa viikossa, mutta kurssiin kuului myös pari webinaaria, kommentointia sekä digitarinan teko. Suurin kompastuskiveni kurssiin liittyen oli ehdottomasti aika - some on syönyt sitä enemmän kuin muut kurssit yhteensä ja siksi varmaan olenkin kaikissa palautuksissa ollut järjestään jäljessä (ja myönnetään, kursseja on tullut valittua liikaa muutenkin). Yksittäisten blogitekstien kirjoittamiseen on uhrautunut kerralla usein monta tuntia, ja ongelmana on ollut sekin, että postaukset ovat helposti venyneet aivan liian pitkiksi. Mikä toistumistiheydessä on uupunut, on pituudessa tullut kompensoitua. Lyhyempien tekstien kirjoittamista tulisi siis harjoitella, mutta koen ettei niissä ehdi koskaan käsitellä kunnolla asioita. Totta tosin on, ettei moni jaksa lukea liian pitkää tekstiä. Tiivistämistä tulisi siis harjoitella.

Joskus myös somessa katosi näkyvistä se punainen lanka - olinko etsimässä tietoa markkinoinnista, sovelluksen käytöstä vai photoshopatuista vompateista? Miksi olin taas avannut Twitterin vaikka tarkoitus oli löytää tapoja toteuttaa digitarina? Aikaa hukkautui aivan liikaa asioihin, jotka eivät välttämättä olleet tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä. Keskittyminen sosiaalisessa mediassa voi olla hankalaa.

Työskentelytapani oli siis kenties hiukan liian kontrolloimaton. Pientä yritystä oli ajankäytön hallintaan, mutta kaiken kaikkiaan tavoitteeni some-sovelluksiin tutustumisessa oli liian laaja - olisi pitänyt valita suoraan rajattu määrä sovelluksia joihin tutustua ja niistä tietyt aspektit joihin pureutua laajemmin. Lisäksi muiden tekstien lukeminen ja kommentointi jäi vähäisemmäksi kuin olisi ollut syytä, tähän olisi pitänyt myös tehdä selkeä määrätavoite.

Epäluuloa, innostusta ja muuta mietintää

Tutustuin kurssin aikana kokonaan uusiin sovelluksiin ja tarkemmin niihin, joissa olen pikaisesti käynyt joskus aikanaan ja hylännyt - kännykkään ilmestyi niin paljon lisää ikoneita että niitä piti

levitellä useampaan näyttöpohjaan. Tiedän millainen on mm. ask.fm ja flickr ja tumblr, vaikken kaikesta tullutkaan tänne kirjoittaneeksi. Opin myös Youtuben muuttuneen luonteen - olin mieltänyt sen vain videoiden julkaisupaikaksi mutta kyse onkin eräänlaisesta hakukoneen ja sosiaalisen sovelluksen sekoituksesta, joka on paljon suositumpi ja markkinointimerkitykseltään tärkeämpi kuin

olin kuvitellut. Opin paljon myös erityisesti Twitteristä, joka oli aiemmin minulle hiukan outo tapaus mutta joka nyt imaisi minut liiankin hyvin pyörteisiinsä.

Silmäni ovat myös avautuneet varsin hyvin siihen, että vaikka itselleni jotkin sovellukset ovat olleet täysin tuntemattomia, ei se tarkoita etteivätkö ne olisi suosittuja muiden keskuudessa. Itse voi kuulua sellaiseen ikäryhmään tai alakulttuuriin, ettei jokin sovellus ole kenenkään tutun käytössä, mutta yllättäen se voikin olla iso tapaus muunlaisten segmenttien joukossa. Ja usein tuttujakin löytyy yllättäen mitä kummallisimmista paikoista, siitä ei vain ennen ole ollut tietoinen.

Minulla on ollut myös paljon pohdintaa somemarkkinoinnista ja sen asemasta Suomessa ja maailmalla - on muodostunut yhä enemmän sellainen kuva, että Suomessa sen suhteen ollaan vielä kummallisen epäluuloisia, kun taas maailmalla on sekä käyttäjien että mainostajien toimesta huomattu sen hyvät puolet aikaa sitten. Kysyin tämän kevään aikana parilta pienyrittäjältä miksi heillä ei ole toimivia nettisivuja eikä näkyvyyttä somessa - molempien epämääräinen vastaus oli että se olisi muusta liiketoiminnasta pois. Miten ihmeessä? Kerroin heille että itsekin katson yleensä hankintoja netistä etukäteen ja jos jostain liikkeestä ei ole nettisivuja, a) koen sen niin epäilyttävänä että kyseenalaistan koko yrityksen luotettavuuden ja b) en tiedä milloin se on auki eli en lähde koko paikkaan - mutta he eivät silti halunneet ajatella koko asiaa. Molemmat yrittäjät joiden kanssa puhuin olivat viidenkymmenen korvilla ja selkeästi eri sukupolvea, joten kenties kyseessä oli jonkinlainen sukupolven välinen kuilu, mutta pelottavaa se oli silti. Sekä nuo tapaukset että Digibarometri ja jotkin aiheeseen liittyvät uutisetkin yrittäjien kokemasta some-epäluulosta jättivät hiukan huolestuneen olon. Putoaako Suomi kelkasta? Miksi pk-yritykset eivät tartu välittömästi näin kustannustehokkaaseen ja informatiiviseen mediaan vaan karttavat sitä lähes järjestelmällisesti?

Se ainakin on käynyt selväksi, että alalle tarvitaan osaajia. Some- ja internetmarkkinointi on hektinen ala jossa on pakko olla jatkuvasti varpailllaan, mutta toisaalta erittäin mielenkiintonen sellainen. Tuloksia saa nopeasti ja analysointiin on paljon välineitä - strategioita voi muuttaa toimivammiksi kesken kampanjoiden ja aina voi oppia lisää. 

Eipä hullumpi alavalinta!