Eräs Twitter-ajankäytön kokeilu

Tänään päätin kokeilla jotain uutta ja rohkeaa ja ratkaista yhden isoimmista somen ongelmista: ajankäytön holtittomuuden. Lähtöasetelma oli se, että puolen vuorokauden aikana twitterfeediini oli tullut lähes 140 uutta viestiä. Tein strategian: käyn kaikki twiitit läpi, mutta avaan mielenkiintoiselta kuulostavat linkit hiiren oikealla näppäimellä uuteen selainikkunaan. Näin voin lukea ensin putkeen kaikki twiitit ja keskittyä vasta sen jälkeen linkkien tutkimiseen. 140:stä twiitistä tuli 14 avattua ikkunaa, eli noin yksi kymmenestä twiitistä sisälsi mielenkiintoisen linkin.

Aiemmin olen aina suoraan mennyt lukemaan kyseisiä linkkejä heti löytäessäni ne twiitistä. Linkit ovat saattaneet johtaa toisiin linkkeihin ja ne puolestaan kolmansiin, minkä jälkeen olen voinut palata Twitteriin, käyttänyt aikaa etsiäkseni kohdan mihin jäin, ja linkkiketju on alkanut jälleen. Tällä kertaa minulla oli edessäni suoraan tieto, kuinka monta ”ensimmäisen asteen” linkkiä minulla oli edessäni mikäli en enää paneutunut uusiin twiitteihin samana päivänä.

Tämä mahdollisti jotain niin mullistavaa kuin ajankäytön suunnittelun. Nyt saatoin etukäteen päättää, että käyttäisin linkkien tarkasteluun vaikkapa korkeintaan puoli tuntia, jolloin yksi linkki saa noin kaksi minuuttia aikaa. Tämä on nopea tahti joka myös tarkoittaa sitä, että vähemmän kiinnostavat on hylättävä lähes saman tien ja jatkolinkkeihin ei voi käyttää paljoa aikaa.

Toimiko strategia ja mitä tapahtui?

Aikarajat paukkuivat heti ensimmäisen linkin kohdalla, kun halusin twiitata asiasta eteenpäin. Linkkiä piti käydä lyhentämässä bitlyssä minkä jälkeen piti muotoilla viestiä ja hashtageja jonkin aikaa. Ennen kuin huomasinkaan, oli kulunut viisi minuuttia vaikka itse artikkeli oli tullut luettua alle minuutissa.

Toisen linkin kohdalla törmäsin toiseen itselleni tyypilliseen aikasyöppöön – minulle vielä tuntemattomaan alaslangiin. Artikkelia ei ymmärrä kokonaan, ellei rinnalla googlettele ja lue siitä, mitä jotkin siinä käytetyt lyhenteet tarkoittavat. Artikkeli oli mielenkiintoinen ja aikaa meni noin 5 minuuttia.

Kolmannen kohdalla törmäsin mielenkiintoiseen tutkimukseen, jonka olisi voinut tilata omaan sähköpostiin ja jumituin miettimään kannattiko se ottaa. Samalla tajusin olevani mahdollisesti hyvän työharjoittelupaikan sivuilla ja lähdin etsimään tarkemmin yrityksen tietoja ja rekrysivuja. Tämän jälkeen tuli viestiä twitteristä, että olin saanut uuden seuraajan – asia johon haluan yleensä reagoida mahdollisimman nopeasti alkamalla itse seurata takaisin, mikäli en jo ennestään niin tee. Menin tarkastamaan kenestä ilmoitus oli tullut, minkälaisia kiinnostuksen aiheita ja twiittejä hänellä oli ja sitten laitoin seurannan päälle itsekin. Kuin huomaamatta oli vasta kolmannen linkin luettuani mennyt jo yhteensä yli 30 minuuttia tavoitteena ollen 6:n minuutin sijaan. 

Neljäs linkki onneksi osoittautui sen verran lyhyeksi ja mielenkiinnottomaksi, että siihen meni minuutti.

Viides oli taas hankala – tapahtuma jonka halusin jakaa välittömästi Facebook-ryhmässä. Viestin editointiin ja tapahtumaan tutustumiseen menikin sitten kymmenen minuuttia. Sitten tuli taas uusi twitter-seuraaja, siihen 2 min. Kadotin mihin jäin linkeissäni, etsintään 1min.

Seuraavassa linkissä tuli heti outo termi, joka osoittautui myytävän ohjelmiston nimeksi. Myyntipuheeseen oli kuitenkin upotettu järkevän kuuloista teoriaa. Aloin taas pohtia mahdollista rekrytoitumista, mutta muutaman minuutin jälkeen totesin ettei yritys ollut tarpeeksi lähellä urasuunnitelmaani. 9min.

Sitten tuli vastaan artikkeli, joka oli pakko jakaa twitterissä. Ensin kävin bitlyssä kunnes tajusin että tämä oli niin jaettu juttu, että voisi olla hyvä suoraan uudelleentwiitata sama viesti josta sen itse nappasin. Nyt tuli esiin tämän suunnitelman huono puoli – miten löytää alkuperäinen twiitti? Ctrl+F ei auttanut, ennen kuin twitterfeediä oli scrollannut pariin otteeseen lisää auki. Samalla jumituin tietysti lukemaan 20 uusi twiittiä ja avaamaan kolme uutta linkkiä taustalle. Huoh. Aikaa oli mennyt jo yli tunti, ja olin vielä linkissä 7/14. Tai siis nyt 7/17. Oli pakko pitää pieni tauko ja jaloitella. Siihen 5min.

Takaisin palattuani klikkasin seuraavan linkin esille ja strategiani toinen nurja puoli näytti kasvonsa – huomasin lukevani blogia, josta ei etusivulta käynyt ilmi kuka sen oli kirjoittanut enkä osannut arvata miten suhtautua siinä olevaan tietoon sillä linkin jakaja ei enää muistunut mieleeni. Sisältö oli yhdistelmä ammattimaisen kuuloista analyysia ja epämääräistä symboliikkaa. Luin pitkää analysoivaa tekstiä muutaman minuutin, vakuutuin että se on luotettavaa ja vaivaannuin klikkaamaan auki esittelyn – kirjoittaja oli mm. sosiaalisen median koulutukseen keskittynyt yrittäjä Harto Pönkä, ja blogi nimeltään Lehmätkin lentäis. Kyseisessä blogin jutussa oli linkki todella mielenkiintoiseen graafiseen esitykseen eri vaaliehdokkaiden verkostoista. Vaikka postaus oli tehty jo 10.3.2015, oli se silti vielä varsin ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Erityisesti sydäntä lämmitti huomata, että oma ehdokkaani oli huomannut verkostoitua erittäin mallikkaasti.

Hups! Nyt meni 20min! Tuli niin kova ahdistus ja kiire, että vaikka seuraava linkki näytti tärkeältä, päätin jättää sen minuutin silmäilyyn. Onneksi samaa asiaa oli tullut jo luettua jostain aiemmastakin linkistä.

Sitten artikkeli, joka oli erittäin tärkeä, mutta minulla oli vielä aiheen perusteet menossa koulukurssilla. Se kannatti siis jättää myöhempään lukuun – laitoin linkin muistiin. 1min.

Erehdyttävästi jäätelöauton kuuloinen ääni! Mistä se tulee, mistä se tulee? Onko se oikeasti jäätelöauto? Miksi mistään ikkunasta ei näe sitä? Pitäisikö käydä ulkona katsomassa ihan varmuuden vuoksi? Äh, ehkä tyydyn siihen eilen ostettuun suklaaseen. 4min.

Seuraava linkki on mielipidekirjoitus, jossa ei paljoa uutta opittavaa. 1min.

Taas jäätelöautoääni! MISTÄ SE KUULUU? Dipsu-koirakin innostuu ja ihmettelee. 2min.

Seuraava linkki. 12 asiaa mitä pitäisi tarkistaa ennen hyvän postauksen tekoa. Liikaa hyviä vinkkejä! Jokainen kohta on avattu hienosti ja artikkeli on pitkänlainen. Päädyn tulostamaan tsekkauslistan ja laittamaan sivun kirjanmerkkeihin, johon se hukkunee käyttämättömänä kuten 30 edellistä vastaavaa. 8min.

Seuraava artikkeli vaati taas Facebook-ryhmälle jaon. Viestin muotoiluun menee aikaa, koska artikkelin on itse lukenut läpi nopeasti silmäillen, mutta se pitäisi osata lyhentää houkuttelevaan mutta myös relevanttiin muotoon. Mikä tässä olikaan se pointti? Joskus yllättävän hankalaa löytää, vaikka teksti onkin mielenkiintoinen. 8min.

Tärkeä artikkeli mutta tylsä. Ei jaksa lukea, eikä varmaan tule luettua jatkossakaan. Ohitetaan. 1min.

Seuraava olikin vain lyhyt kuvaesittely valituista kansanedustajista. Ohi. 1min.

Sitten olikin juttua #oksome15-seminaarista – yli 4-tuntinen video. Nopea silmäily sivulle liitetyistä kuvista ja twiiteistä ja linkki myöhempää tarkempaa tutustumista varten. 3min.

Linkit loppuivat tähän!

Analyysi

Ajankäytön optimointia varten päädyin varhaisessa vaiheessa tekemään excelin, johon ensin listasin vain linkkien lukemisen aloitus- ja päätösajat. Pian kuitenkin huomasin, että niin paljon aikaa meni muuhunkin tekemiseen, että merkkasin aloin merkata nämä "hukkaminuutit" erikseen. Sen jälkeen huomasin, että artikkeleista tuli esiin uusia linkkejä tai mielenkiintoisia sanoja, jotka olisi hyödyllistä kirjoittaa ylös. Päädyin listaamaan niitä ja myöhemmin muitakin huomioita ja kommentteja ja pian olinkin saanut käsiini listan materiaaleista, joista voi olla jatkossa hyötyä vaikkapa oppimisblogien kirjoittamisessa. Tästähän sai irti jotain hyödyllistä!

Mutta mitkä olivat ne ajankäytön lopputulokset? Alun perin puolen tunnin suunnitelman toteutus venyi kestämään suurinpiirtein 2h ja 10 minuuttia. Excelin ansiosta kuitenkin selvisi, että lähes tunti meni johonkin muuhun kuin twitteristä peräisin olevien artikkeleiden lukemiseen – blogin kirjoittamiseen, twiittien tai facebook-viestien tekemiseen, printtaamiseen tai jäätelöauton etsintään. Ei ihme että somessa tuntuu siltä että aika katoaa johonkin epämääräiseen – samaan aikaan voi tehdä niin montaa asiaa, ettei kaikkea pysty hahmottamaan! Syyttely osuu helposti Twitteriin, mutta oikeastaan Twitterhän vain tarjoaa hyvän pääsyn mielenkiintoisin artikkeleihin ja ajankohtaisiin mielipiteisiin – ongelma on siinä, osaako niitä käsitellä järjestelmällisesti.

Joka tapauksessa tämän kertainen kokeiluni ei aivan onnistunut. Lyhyeksi tarkoitettu Twitter-tuokio venyi yli parin tunnin mittaiseksi vaellukseksi, joka päätyi välillä hiukan vikaraiteille. Tässä alkaa jo epäillä, pitäisikö luopua pyrkimyksestä lukea kaikki oman twitterfeedinsä viestit. Kauheaa!

Onko sinulla jotain keinoa millä lisätä ajankäytön kontrollia Twitterissä tai muualla somessa? Tiedätkö mikä somessa syö eniten aikaasi? Kommentoi ja jaa!